Meidan elamaa

Pitihan se karata Quitosta. Jos joku yrittaa lukita talonsa sisalle ni eiku kaivetaan rinkkaa
ja koysilla vapauteen. Lahdettiin Rio Bambaan, Lucha Marian tyko. Ja puhujat tuli ka, mutta sahkot meni pois ja siks inkkarit ei tullu. Mut silti meilla oli pikkuseurat ja kolme nalkasta tyttoa kyhjotti toisissaan kiinni ja itki silmat paastaan.
Seuraavanakaan paivana sahkot ei tullu mut inkkarit tuli. kokonaista 130. mas o menos. Oli erilaiset seurat. Joukkueen johtaja huuteli edessa vaatien naisilta ja herroilta hiljaisuutta. Ohjelma ei menny ihan vanhan kaavan mukaan kun tytot ei ollu ottanu karkkeja mukaan seuratelttaan.. Ruoan jaon jalkeen inkkarit haipy yhtena konttina punaset viitat heiluen.
Keskiviikkona kaytiin inkkarilasten koulussa. Opetettiin niille suomea, laulettiin suomeksi ja leikittiin lehmien ja kanojen seassa kissaa ja hiirta. Illalla lahdettiin Rio Bamban kaupunkiin seuroihin. Meita oli vahan, mutta oli tunne etta kaikki uskotaan samalla tavalla.
Pitiko se vaihtaa maisemaa, niin kyllahan se taas piti. Lahdettiin torstaina lava-auton lavalla heiluen Ambataan ja vuorien ymparoimaan laaksoon, jonne laskeuduttiin todella hyvakuntosta hiekkatieta pitkin.. Siella oli taas pikkuseurat, viimeiset. Jatettiin keidas taakse ja hypattiin bussiin ja tultiin tanne bañosiin.
Ja tanaan jatketaan viidakkoon ja saatetaan nahda erilaisia elaimia ja vaikka Rrrraull viidakosta..

AIKATAULU:

sunnuntai: saapuminen Quitoon, Ivanin kanssa syomaan ja kirjakauppaan
maanantai: shoppailua Quitossa, Ivanin koululle syomaan, illalla Ivanin ja kavereiden kanssa kattomaan quiton valoja ja patsaita
tiistai: shoppailua Otavalossa, illalla Ivanin ja Rraulin (from the jungle) kanssa enkelipatsaalle ja kahville
keskiviikko: illalla Ivanin ja jonku Juanin kanssa kahville
torstai: sahkokatkos, tylsaa, Ivan ei paase kahville
perjantai: ollaan tosi arsyyntyneita, kaydaan museossa seka makissa kahvilla, kaydaan kuuntelemassa inkkarimusaa, ollaan tosi iloisia, kaydaan Ivanin ja saman Juanin kanssa kahvilla
lauantai: hengataan sateelta suojassa, tylsaa, (lahdetaan Ivanin kotiin tekemaan makaronilaatikkoa tai jotain)
sunnuntai: (lahdetaan hot tubille Ivanin kyydilla ei tieda viela minka legioonan kanssa)
maanantai: (Rio Bamballe seuroihin ihan ite bussilla tai junalla)

kotona

Milloin viimeksi olen ollut niin vasynyt? Me kaikki. Quiton bussiterminaalissa odotettiin aamua ja Sari sanoi etta me naytetaan kamalalta.
Odotettiin ja taas.
Viimein tuli aamu ja aurinko joka lammitti edes vahan. ja Ivan veli vastasi puhelimeen.

Tultiin kotiin.

Se oli viikkoja sitten vai toissapaivana en tieda. Enaa ei ole kiiretta mihinkaan ja meillahan on aikaa. Peru ei niin kiinnosta, ei enaa.
Islannissa viimeksi joku sanoi meidan naurusta. Olen mina onnellinen, yksi kolmesta. (bonuspossu, värviline kilekott kotoisin islannista)
Autossa matkalla jonnekin Ivanveli pyysi meita laulamaan. Ei kannata pyytaa koska et saa meita lopettamaan sanoi iina.
taitaa olla totta

Asutaan kotona hostellissa
ja mita ivan sanoi eilen

perjantaina on seurat
taalla


Eihan meidan elamasta puutu mitaan?

arki tuli

Vali-Amerikka jai. Kone lahti, onnellisesti koko porukka mukanaan. Me oltiin valmiita jatkamaan.

Limassa meita odotti vaihteeksi helppo elama. Suomen kaverit ja niiden perulaiset tutut. Kamppa, pesukone ja suihku. Saatiin nauttia pari paivaa hyvasta seurasta. Surffattiin (tai melottiin) ja paikallinen surffiope Eku kuletti meita syomaan minibussillaan. Ylamaet on kylla aina jannittavia.

Kaikki loppuu aikanaan. Niin se on joskus elamassa, etta toiset lahtee, toiset jaa. Me jatkettiin bussilla Piuraan. Sen jalkeen ollaan kaikki ravattu vessassa ja nukuttu. Paljon.

Kohta kaik on taas koras ja nostetaan kytkinta... hopeso. Paamaara on meilla ylos. Ivan (sinun velin) luokse melkein kotiin. Ei aikatauluja. Kadulla joku soittaa huilua.

Taas pitaa niistaa.

lahetaan menee
taallon tylsaa

ottamaan unta meijan omaan lasareettiin. Ihan kaikkea ei kannata syoda, vai miten se meni? Vaan mitaan ei saa jos ei ota riskia. kamera on ollu kauan poyalla

Nappia suuhun ja menoksi


eioo muuta

joo.