Vali-Amerikka jai. Kone lahti, onnellisesti koko porukka mukanaan. Me oltiin valmiita jatkamaan.
Limassa meita odotti vaihteeksi helppo elama. Suomen kaverit ja niiden perulaiset tutut. Kamppa, pesukone ja suihku. Saatiin nauttia pari paivaa hyvasta seurasta. Surffattiin (tai melottiin) ja paikallinen surffiope Eku kuletti meita syomaan minibussillaan. Ylamaet on kylla aina jannittavia.
Kaikki loppuu aikanaan. Niin se on joskus elamassa, etta toiset lahtee, toiset jaa. Me jatkettiin bussilla Piuraan. Sen jalkeen ollaan kaikki ravattu vessassa ja nukuttu. Paljon.
Kohta kaik on taas koras ja nostetaan kytkinta... hopeso. Paamaara on meilla ylos. Ivan (sinun velin) luokse melkein kotiin. Ei aikatauluja. Kadulla joku soittaa huilua.
Taas pitaa niistaa.
lahetaan menee
taallon tylsaa
ottamaan unta meijan omaan lasareettiin. Ihan kaikkea ei kannata syoda, vai miten se meni? Vaan mitaan ei saa jos ei ota riskia. kamera on ollu kauan poyalla
Nappia suuhun ja menoksi
eioo muuta
joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti