siksipa juuri

Uusi elama, unelma. Miksi en olisi onnellinen? Vaikka sormet ovat kylmat ja varpaat marat, sisassa on lammin.

Juostiin Iinan kanssa Islannissa.
Kerrankin ei satanut ja naimme kauas. Vuoret kukkulat ruohomattaat karun mustan maan punaisen polun hevoset tumman taivaan sateenkaaren

En kasittanyt
en kasita

Tai kun kiipesimme vuorelle
eika sumulta nahnyt minne oli menossa.
se oli satumaa

lensin
ja nain edella martinin, sarin, iinan
jotka juoksivat
hyppivat
katosivat sateeseen

Mita valia toista.
Oikeastaan meilla on mukavaa
ja aika
menee niin nopeasti.
Lampaat ne syo vihreaa ruohoa
ja juoksee siltaa pitkin karsinaan.
Pelkaako ne?
Mahalaukku on viela lammin kun se tulee putkesta alas

Sari sanoi olen laulanut kaikki laulut mitka tiedan tai muistan.
Miten paljon antaisin uusista
ja nuoteista
voisin menna kirkkoon soittamaan

On hea olla tukev
Me olemme ja

onnelliset.

(venla)

Toka tyoviikko takana. Melekosta touhua. Mahalukkuja on pesty ja hajuun totuttu. Ainaki melkein. Vahan uusia alueitaki paasty valtaamaan ku paasty puhistamaan ja pakkaamaan sisaelimia, kiveksia ja laskia. Nice! Oikeesti tasta tyosta alkaa jopa tykkaamaan, vaikka kylla ne tauot on silti aina tervetulleita. Ineski on siirretty ylos paskahuoneen tutusta hajusta ja hyvista jutuista. Mut muut tytot jaksaa pitaa siella hauskaa ja ottaa vastaan mita ylhaalta annetaan, vaikka antimet on aina aika yksipuoliset ja sisallys samaa vihreaa..
Eilen ja tanaan ollaan nautittu vapaa-ajasta. Eilen otettiin rennosti ; Saakku toteutti itteaan piirtamalla, Linda lahti hyvassa saurassa yksin kavelylle ja Iina ja Venla kavi unelmiensa lenkkipolulla. Tanaan Saikku ja Ineski lahti tyhjentamaan Reykjavikin kirppista - Nyt kyytiki saatiin niin nopeesti ettei peukalo kerenny ees kramppaamaan! Linda ja Vella viettaa sunnuntaipaivaa kotikylalla. Illalla taas yhessa teeskennellaan ja kerataan voimia alkavaan tyoviikkoon.

(Iina)

Iceland, Selfoss

Meidan paiva:

Kello parahtaa soimaan kello 6.00, lammin peti on kutsuva vaan ei kun sateeseen heraamaan. Kiireiset askeleet sillan yli, punainen katto nakyy jo, siella tuoksuu kahvi ja aamupala. Kylla maistuu. Liian pian aika laittaa taysvarustus paalle (kumpparit, vaatteet, takki haalarit, essu, myssy ja hanskat) ja eikun odottelemaan kuilun kolinaa, ensimmaista molskadsusta, aromikasta vihreaa ryoppya -kuka onnekas saa sen kunnian? Ei hataa, kaikki saavat kylla osansa. Mahoja, mahoja, ja taas kerron mahoja. Joko tumma tai vaalea, iso tai pieni, mutta aina toiselta puolelta karvainen, toiselta liukas. Laitan hanskan sisaan, kaannan ja stretsaan poimut, pesen, heitan altaaseen. Venla aloittaa laulun, joku yhtyy siihen. Kuluu ehka tunti, kaksi, tauko koittaa. Kahvipoydassa juttu lentaa, nauru raikuu pyodasta poytaan -tasta se lahtee, uusi paiva. Naurun voimalla, tauosta taukoon. Iltahamarassa, kiireisten tyotuntien jalkeen, sillan yli rientaa nelja hyvantuulista tyolaista -mahat taynna ilmaista ruokaa, valmiina kaatumaan hotellin pehmeaan sankyyn. Vasyneina mutta niin niin onnellisina!

(Sari)